Sumussa

Aamulla olimme sumussa. Yöllä nukuttu kymmenkuisen kanssa neljä tuntia. Ainakin sadassa pätkässä.

Tuomiokirkko

Olihan se odotettavissa. Se mitä isot edellä, niin pienet perässä.

Punaiset silmät,

tiheä hengitys,

seisomaan ei jaksa nousta,

itku on herkässä,

juttu ei kulje,

rytmikäs musiikki ei laita huojumaan,

välillä vähän oksettaa.

Kuplavolkkari

Sairastuihan se pieninkin. Tänään on täynnä kaksi viikkoa, kun ensimmäinen  aloitti. Ja vuorollaan jokainen meistä on ollut kipeänä. Yksi terve päivä mahtui alkuviikosta väliin. Illalla sitten nousikin jo kuume. Tulipa testattua. Ei välitä tämäkään lapsi suojelupoliiseista, supoista. Mutta ne palauttavat vähän virtaa lapseen.

Toisivatkohan ne äidinkin pois sumusta? En taida kokeilla.