Koiran ilmoja

Aloitetaan niistä. Koiran ilmoista. Sellaisia on tällä viikolla pidellyt. Erittäin ikäviltä ne ovat tuntuneet niinä päivinä, kun on pitänyt jalkaisin lähteä jäähallille tai kummankin isomman tytön hammaslääkäreihin oma vikani, kun en ole aamulla jaksanut nousta viemään Miestä aamulla töihin, että olisin saanut auton käyttööni. Erittäin ikävältä se tuntui maanantaina, kun olimme jalkaisin kahdeksanvuotiaan ja kolmekuisen kanssa matkalla hammasoikojalle. Satoi niin paljon, että kahdeksanvuotias oli läpimärkä täydellisestä sadevarustuksestaan huolimatta ja minultakin vesi virtasi sateenvarjosta läpi. Punainen auto ajoi vaunuja päin. Sitä ajoi permanenttipäinen mummo. Auto meni piha-alueelta jalkakäytävän läpi autotielle, kun me olimme jo portin kohdalla jalkakäytävällä. Nainen katsoi autotiellä olevan vapaata tilaa, ja ajoi suoraan vaunuja päin. Se osui vaunujen kärkeen. Eikä edes pysähtynyt, pyytänyt anteeksi tai mitään. Jatkoi suoraa autotielle ennen seuraava autoa.  Ehdin vain potkaisemaan kiukuspäissäni autoa. En ehtinyt edes nähdä rekisterinumeroa. Olisin kettuunnuksissani soittanut poliisin paikalle. Kuka väistää jalankulkijoita jalkakäytävvä poistuessaan piha-alueelta? Etenkin, kun jalkankulkijat ovat jo portin  kohdalla ennen autoa. Autoilija.

Osana päivistä kaatosateet ovat laantuneet illaksi. Kuluneella viikolla olen nähnyt ennätyspaljon sateenkaaria. Aurinko on paistanut ja vettä on satanut. Laulun kesä vaan ei taida olla tulossa.

Koirahaudattuna. Minulla on ihan mukava anoppi. Hän ei vain osaa rauhoittua, eikä saada mitään valmiiksi. Hän on ehkä empaattisin ihminen, jota maa päällään kantaa, mutta myös levottomin. Rasittavuuteen asti. Hän ei saa kai ikinä mitään saatettua loppuun. Kuluneen kesän aikana hän on käynyt kaihertamaan minua. Miksi? Koska hän ei ikinä ehdi tapaamaan perheemme uusinta tulokasta. Ensimmäistä lastenlastaan (tarina perheestämme myöhemmin). Hänellä on "avoin kutsu" tulla meille milloin tahansa. Hän ehtii käymään töissä ja liikuntaharrastuksissaan viikon jokaisena päivänä sekä tapaamaan ystäviään. Meillä hän ehtii käydä kääntymässä vain silloin kuin tarvitsee jotain palvelusta. Silloinkin kymmenen viisitoista minuuttia, joka kuluu häneltäkin asian hoitamiseen. "Kyllä hän ensi kerralla tulee sitten paremmalla ajalla". Sitä ensi kertaa odottaessa. Ei hän pahalla, tiedän. Minä olen sitä sorttia ihmisistä, joka ei tarvitse lastenvahtiapua. Minulla ei ole tarvetta poistua sellaisiin menoihin, että tarvitsisimme lastenvahtia. En kaipaa häneltä palveluksia. Mutta olen pahoillani kolmekuisen puolesta. Hän on kuin ilmaa "mammalleen". Kolmekuinen näkee siis mammaansa ainoastaan silloin, kun näkemiseen on koirahaudattuna. Aina ei silloinkaan.

Koiran elämää. Tänä viikonloppuna koiran ilmat ovat korostuneet, koska anopin koira on meillä hoidossa. Koira tuotiin meille perjantai-illalla niin myöhään, että kolmikuinen nukkui jo. "Ensi kerralla sitten paremmalla ajalla." Kolme lasta täyttää päiviä ihan riittävästi. En todellakaan kaipaa meille koiraa. Edes hoitoon. Mutta auttaminen on tärkeää. Pidän koirista, kunhan vastuunveto ei ole itselläni. Kyseinen koira on herttainen ja kiltti, mutta elänyt elämänsä omakoti- ja rivitalossa. Se ei ole tottunut kerrostaloelämään, eikä pikkulasten intoon. Viime yönä kolmekuinen herätti minut kahdesti. Koira kuudesti haukunnallaan. Terveisiä naapureille! Lisäksi sen kanssa on raahauduttuva ulos näilläkin keleillä, ainakin kolmesti päivässä. Mies on hoitanut sen. Onneksi. Ulos ei ole voinut/viitsinyt lähteä, koska koko päivän on satanut. Kaupoillekaan, uimaan tai kyläilemään ei ole voinut lähteä, koska koiraa ei voi jättää yksin. Se pissii sisälle yksin jäädessään. Oikea seurakoira! En ole ollut yhtä ärsyyntynyt, kiukkuinen enkä ole kärsinyt oksetusväsymyksestä koko kolmekuisen elinaikana. Paitsi tänään. Huomenna, kun koira kotiutuu, on vielä se karvojen siivoaminen. Koiran kyläilyssä on ollut tasan yksi hyvä puoli: kahdeksanvuotias ei halua enää koiraa. Ne kun haukkuvat ärsyttävästi, en viitsinyt mainita, että se on ihan kasvatuksesta kiinni.

Koirahaudattuna:

Tytöt olivat pinonneet sohvatyynyjä. Koirakin taisi kaivata omaa rauhaa...