Laatuaikaa?

Alustus: laatuaika on varmasti suhteellinen käsite. Ei ole minun asiani arvioida, mikä kenenkin mielestä tekee ajasta laadukasta. Elokuvat, teatteri, musiikki, konsertit, keikat, ravintola- tai koti-illalliset, ulkomaan matkat, kuumasuihku, hyvä treeni. Yksin tai yhdessä lasten, puolison tai ystävien kanssa. Laatuaika lienee kuitenkin "hyvän mielen" aikaa, irtiotto normaaleista asioista. Onnistuneesta laatuajasta jää hyvä mieli. Se voi olla ihan vaikka vain soljuvaa arkea. Laadukasta aikaa, joka tekee mielen rentoutuneeksi, onnistuneeksi ja onnelliseksi. Ihan vain muun muassa. Tieteellinen määritelmä voi olla ihan jotain muuta, mutta hei: olen tällä hetkellä "kotiäiti", ja keskityn ihan muihin asioihin kuin tieteeseen. 

Monen mielestä yöllä kello 0.35 voisi olla järkevää mennä nukkumaan, tai parisuhdetta ajatellen edes sänkyyn. Etenkin, jos perheessä on kolmekuinen vauva, joka heräilee öisin ja on seitsemän jälkeen aamulla valmis katsomaan maailmaan virkein silmin. Tai miehen pitää nousta aamulla kello 6.20 ehtiäkseen ajoissa töihin. Mitä teimme me viime yönä siihen aikaan? Otimme kulholliset vakiojäätelöä: suklaanougatia. Ja kaivoimme jatsinopat esille. Minä hävisin, taas. Mutta se ei ollutkaan se oleellinen asia, vaan se yhdessä oleminen jonkun muun kuin arkiaskareiden tai lasten parissa. Eikä me pelattu kuin yksi peli. Ja haaveiltiin samalla sellaisesta omakotitalosta, joka täyttäisi kaikki vaatimuksemme. Kolmekuinenkin heräsi sopivasti ensimmäiselle yötankkaukselleen yhdeltä, kun hipsimme makuuhuoneeseen. Uneni eivät siis ehtineet keskeytymään. Vielä silloin.

Tapahtui taannoin: Olimme reilu kuukausi sitten viikonlopun Tallinnassa. Siellä tuli viimeksi pelattua jatsiakin. Tarkoituksena oli hieman viettää perheen kesken irtiottoa arjesta, sitä laatuaikaa. Toisaalta halusimme kokeilla pienimuotoisesti kuinka sujuu reissaaminen tällä kokoonpanolla. Tarkoitus, kun oli lähteä syksymmällä etelänreissulle. Emme lähde. Vielä. Siirrettiin keväälle. Jos rahat ovat tallessa silloin, kun kotihoidontuki alkaa pyörimään. Ensimmäinen ripaus laatuajasta karisi, kun lähtöä edeltävänä iltana hoksasimme, että olin vauvahuuruissani varannut perhehuoneiston väärästä kylpylähotellista. Viiden kilometrin päästä keskustasta. Emme olleet varanneet autopaikkoja lautoille, koska olimme kuvitelleet majoittuvamme keskustassa sijaitsevaan hotelliin. Helteet, kolme lasta ja markkinoiden suurimmat vaunut tekivät taksimatkoistamme (h)ikimuistoisia! Laadukasta aikaa jatkoi isojen tyttöjen jatkuva kinastelu ja äidin jatkuvasti lyhenevä hermo. "Mun vuoro painaa ensin. Mun vuoro istua siinä. Mun vuoro avata ovi. Mulla on hienommat vaatteet. Mulla on parempi ruoka. Epäreilua, kun toi sai painaa hississä kaksi kertaa peräkkäin. Mun pullo olisi pitänyt avata ensin. Äitii, se istui mun sängyllä". Kas, kun ei hengittänyt samaa ilmaa. No tulipa todistettua, että tämän maitolehmän hermot eivät ole vielä riittävän kestävällä tasolla etelän reissuun pienen vauvan aiheuttaman univajeen jälkeen. Ehtiihän sitä myöhemminkin. 

Kaupunkikierroksella.

Tallinnan eläintarhassa.

Mutta isoille tytöille jäi hyvä mieli reissusta, eivätkä muista edes nahistelleensa ihan koko ajan. Ja kaikesta. Tallinnassa oli kuulemma ihanaa. Ja se on pääasia. Itse olen ylpeä siitä, että kumpikaan isommista tytöistä ei kertaakaan kitissyt kävelemisestä, jota kuitenkin tehtiin yli kymmenen kilometriä molempina päivinä. Kaikki oli vain ihanaa ja kaunista. Paitsi se oma sisko. Itselleni reissun laatuaikaa oli yölliset kaksi jatsipeliä Miehen kanssa (meidän huoneessa oli muuten erilliset parisängyt, ja ilmastoinnin puuttuessa nukuimme molemmat omissamme), kun lapset nukkuivat viereisessä huoneessa. Ja uskallauduin juomaan kolme senttiä hyvää valkoviiniä. Puolet pullosta kaadettiin viemäriin. Silloinen kaksikuinenkin aloitti reissussa yhden yösyötön taktiikalla öiden nukkumisen.

Hotellihuoneisto oli kokonaan kirkkaan keltainen.

Tyttöjen tärkeimmät tuliaiset mahtuivat pähkinäpurkkiin.

Sivuraide: Viime öinä kolmekuinen on lopettanut öidensä ehjän nukkumisen. Nälkä. Kahden tunnin välein öisin. Päivisin tunnin välein. Ensi viikolla meillä on nelikuinen. Tänään taas luovuin. Ja vuodatin kyyneleen. Annoin periksi. Kolmekuinen sai ensimmäisen kerran velliä. Hän ei enää siis ole täysimetyksellä. Haikeaa. Tämä siksi, että maitolehmäkin saisi takaisin hermonsa.