Tapojensa (koti)orja

Aloin tänään aamulla miettimään, kuinka tottunut olen siihen, että tietyt asiat tapahtuvat tiettynä päivänä. Kuinkahan monella muulla perheellä on samoin?  Enkä tarkoita nyt harrastuksia ym. muita kiinteitä menoja vaan ihan tavallisia arjen askareita ja rutiineja. "Maanantaina mamma meni, mansikoita ostamaan..."

Nyt kotona ollessani esimerkiksi siivoan viikkosiivouksen aina tiistaisin (töissä käydessäni lauantaisin). Viisivuotias on päivähoidossa tiistaipäivät. Tänääkin minulla oli kello sitä varten soimassa, että ehdin siivoamaan jo aamupäivällä ennen kuin lähdin ystäväni kanssa vaunukävelylle (tiistaitavaksi sekin on muodostumassa). Tottakai tavarat järjestellään paikalleen päivittäin. Pyykkiä pestään sitä mukaan, kun pyykkikorit täyttyvät. Vessat pesen useamman kerran viikossa samoin kuin pyyhin pölytkin. Imuroidaankin tarpeen vaatiessa. Mutta aina tiistaisin järjestelen pinot pinnoiksi, imuroin, pyyhin pölyt, pesen vessat, pesen kaappien ovet ja väliovet, tarvittaessa lattiatkin, ja poistelen rasvajälkiä ikkunoista.

Torstaisin on aina viikkokauppapäivä. Sitä edeltää koko viikon ruokalistan suunnitteleminen sekä vierastarjottavien kartoitus ja "puuttuvien asioiden listan" päivitys. Kauppaan lähdetään koko porukalla aina Pikku Kakkosen päätyttyä.

Perjantaisin lapsilla on vanukaspäivä. Vanukkaat on tarkkaan valittu edellisen päivän kauppareissulla. Samoin kuin karkkipäivän karkit.

Lauantaisin lapsilla on karkkipäivä. Silloin syömme myös aina laadukasta ja suuritöisempää ruokaa, nautiskellen. Lauantai on myös saunapäivä.

Sunnuntai on yleensä koko perheen puuhapäivä, jolloin retkeillään tai tehdään muita lasten "toivejuttuja". Silloin lapset saavat myös katsoa elokuvan, jonka aikana aikuiset nukkuvat päiväunet. Nykyään elokuvan katsomisajankohta on pitkälti kiinni kolmekuisen päiväuniaikataulusta.

Koulupäivinä läksyt tehdään aina heti kotiin tultua. Ja Pikku Kakkonen katsotaan, jos ollaan kotona tai päivällisen syöminen ei ole kesken. Joka päivä on ainakin kerran ulkoiltava kunnolla, satoi tai paistoi.

Ja hei, en koe olevani neuroottinen! Näin vain kaikki asiat tulevat hoidettua, eikä tule sovittua menoja "kiinteiden arkiaskareiden" päälle.

 

Entäs se kotiorjaosuus? Kun olimme molemmat töissä, minä hoidin pyykkäyksen, siivouksen ja ruoanlaittopuolen työn ohella. Mies hoiti harrastus- ja kaverikuljettamiset. Se oli työnjako. Minä en jaksa kuljetuspuuhia, ja mies ei niin välitä kotitöistä en kuulemma koskaan ole tyytyväinen lopputulokseen, katson peiliin, paitsi kaikesta tekniikkaan liittyvästä. Valitettavasti imurin tai pesukoneiden täyttö ja käyttö eivät ilmeisesti kuulu tekniikka-kategoriaan. Mutta nyt. Myös minä hoidan kuljetushommia (johtuu kai siitä, kun vaihdettiin takaisin automaattivaihteiseen autoon). Mutta Mies ei edelleenkään siivoa. Hänhän käy töissä. Miehen kotityöosuus keskittyy nykyään auton ylläpidollisiin seikkoihin sekä netissä teknisten laitteiden ominaisuuksien tutkimiseen: hankintalistalla on uusi vahvostin ja suppari vanhat ovat  kuulemma VÄÄRÄN värisiä sekä niinkin se-ja-sama hankinta kuin rikkaimuri. Kyllähän niiden teknisiä tietoja voi vertailla, vaikka päivät pääskytysten. Ilmeisesti. Enkä kerro tätä kitinämielellä, mutta huvittuneena kylläkin. Tuttu juttu? Asiaa ei ainakaan voi perustella sillä, että mies hankkisi kokonaan leivän pöytään, koska toistaiseksi äitiyspäivärahastani verojen jälkeen jää vain satanen vähemmän käteen kuin miehen nettoansiotulosta. Kai nämä ovat vain näitä juttuja. Ja on totta, että mies tosiaan käy siellä töissä. Mies on kuitenkin aina läsnä ja mukana kaikessa, paitsi kotitöissä. Se on pääasia!