Teemaan sopiva

Kaksi vuotta sitten minusta tuli Teema-sarjan kerääjä. Siihen asti olin hankkinut 24h-astioita. Juurikin sitä vihreää väriä, minkä valmistaminen lopetettiin. Rippilahjasta alkanut astiastoni. Käytössä edelleen. Teeman rinnalla.

Teema tuli elämääni, teemaan sopivasti, vaikeimman kautta. Kuten monet asiat elämässäni. Usein ajattelen, että niin makaan kuin petaan. Vauhdikkaasti? Usein. Kolme vuotta sitten elämässäni alkoi uusi vaihe, kun pitkään ja hitaasti hiipunut vanha vaihe päättyi. Erosin ensimmäisestä avioliitostani, isojen tyttöjen isästä. Nuoruuden avioliitostani, jossa aikuiseksi kasvettuaan, opiskeltuaan ja työelämään lähdettyään, puolisoilla ei ollut hyvä olla. Kummallakaan. Vuosiin. Arvot ja haaveet eivät enää kohdanneet yhtään. Hän halusi pelastaa maailman, minä kodin. Maailman pelastus jatkuu edelleen, mutta koti hajosi. Siinä vaiheessa, kun elämä kotona sujuu paremmin ilman toista ja kodin ilmapiiri on onnellisempi, niin parisuhteella ei ole enää kotia. Suurin irtiotto ja surutyö oli tehty jo parin viimeisen yhteisen vuoden aikana. Kun lapsillakin alkoi olla huono olla, lähdimme. Nykyään isot tytöt viettävät isällään aikaa. Paljon. Minusta itsekkäästi ajateltuna liikaa. Lapset haluavat olla kummankin luona ja molempien vanhempien nykyiset elämät on järjestetty tyttöjen ehdoilla. Nykyään näemme heidän isänsä kanssa toisissamme ne asiat, joiden takia junnasimme yhdessä vuosi sotalla. Ne asiat on aika kullannut. Ne asiat, joiden vuoksi mistään ei enää tullut mitään, ovat haalistuneet. Tuli todettua, että toinen lapsi tai yhteinen asuntolaina, eivät paranna jo rikkinäistä liittoa. Todellakaan. Nykyään tulemme paremmin toimeen kuin silloin ennen.

Joskus on uskallettava. Kalliillakin hinnalla. Kolmisen vuotta sitten aloitin myös uudestaan. Toisesta aikuisesta välittämisen. Kumpikin meistä aikuisista tunsi jo itsensä, tiesivät mihin pystyvät ja mitä tarvitsevat. Onneksi. Edelleenkin. Se oli jännä vaihe elämässäni. Käydä läpi raskainta irtiottoani, pohjatonta surua (ainoastaan) tyttäriemme vuoksi ja samalla olla onnellinen ja helpottunut. Ensi kosketukseni Teemaan. Mies keräsi Teema-astioita. Vuoden jälkeen minäkin. Josko pitäisin enemmän valkoisesta, jota haalin meille aina, kun vain mahdollista. 

Toisaalla tyttöjen isä jatkaa uuden puolisonsa kanssa maailman pelastamista yhdessä. Heidän onnellisuutensa lähde. Täällä me Miehen kanssa luomme kotia, joka päivä. Meidän onnellisuutemme lähde. Kaikilla on hyvä olla. Lapsillakin toivottavasti he ovat niin lojaaleja kummallekin vanhemmalleen (tietysti). Kitkatonta kaikki ei tietenkään ole ollut, eikä ole vieläkään, saati ajansaatossa tule olemaankaan. Siirtymisessä 24 yksin perheen pyörittämisen tunnista nykyiseen perhekeskeiseen Teemaan.

Nämä ovat tiivistettyjä ajatuksia, koska kaikkea ei kuitenkaan pysty jäsentämään niin, että ne tulisivat ymmärretyiksi oikein. Nämä ovat myös musta-valkoisia sanoja, koska kaikkia sävyjä ei halua julkaista tuntemattomille. Koska kukaan ei koskaan voi täysin nähdä samoja sävyjä samassa asiassa. Ja sävyerojen nyanssi voi olla tulkinnalle hyvinkin herkkä. Värit ovat henkilökohtaisia ihmisten elämissä.