Listoja

Olen huomannut, että monella on tapana tehdä listoja. Listoja asioista, jotka pitäisi tehdä. Niin minullakin. On lyhyen tähtäimen listoja ja pitkän tähtäimen listoja. Viikkolistoja ja kausilistoja. Saan yleensä listani suoritettua. Siis yleensä. Pitkän tähtäimen listoista asiat viivautuvat yli harvemmin, koska ne ovat niitä toimia, joihin tulisi tarttua silloin kuin ei ole mitään muuta tähteellistä. Välillä vain käy niin, että on vain tähteellistä olla. Möllöttää tai töllöttää. Välillä vollottaa.

Pitkän tähtäimen listaani kuuluvat tällä hetkellä:

• tyttöjen lapsuusajankirjojen ja -laatikoiden päivitys
• valokuvien läpikäyminen koneelta ja tilaaminen (kahden vuoden kuvat ja kolme ulkomaanmatkaa, vauvan syntymä + kaikki muu kuvaamisen arvoinen). Miksiköhän projekti on venynyt?
• tilattujen valokuvien albumeihin sommittelu ja kuvatilanteiden turinointi.
• kahdeksanvuotiaan vaatekaapista pieneksi jääneiden vaatteiden pesu, silitys, kuvaus ja myyntiin laitto.
• ikkunoiden pesu ulkopuolelta ennen talven tuloa
• parvekekalusteiden peseminen, öljyäminen ja talvisäilöön pakkaaminen
• keittiön tuolien hiominen ja mustiksi maalaaminen

Ensi viikon listani:

• perusteellisempi siivous (ne typerät koiran karvat eivät katoa itsestään)
• kesävaatteiden ja asusteiden talviteloille laittaminen
• parvekkeen riisuminen talvikuntoon
• nelikuisen mobilen valmiiksi tekeminen eihän häntä kohta enää sellainen kiinnostakaan
• mammuttimaisten omakotitalojen etsiminen, jos voitamme tänään lotosta 7,2 miljoonaa euroa

Sivuraide: Viisivuotias on ollut pienestä asti kova puhumaan ja laulamaan. Hän oppi puhumaan täysiä lauseita 1,5-vuotiaana ja hyräili tuttuja lauloja jo ennen kuin osasi puhua. Puhumisen myötä hän on leikkinyt. Paljon. Yksin ja ystävien kanssa. Ihan pienestä pitäen. Hän on ollut kova rakastamaan ja huolehtimaan. Ihmisistä. Eläimistä. Tavaroistaan ja leluistaan.

Vaatekaapin kätköissä

Unilelut