Ja näin kolmen lapsen äitinä on varmaan ihan realistista sanoa, että myös rinnan alla. Meillä päin kevätaurinko on paistellut viime aikoina useamman päivän. Lupasin tytöille, että ensimmäisenä lomapäivänä lähdemme eväsretkelle laivapuistoon. Viisivuotiaskin saa pyöräillä sinne. Matkaa on puolitoista kilometriä. Laivapuisto on muutamia vuosia sitten uusittu leikkipuisto, jossa on iso kiipeilytelinelaiva liukumäkineen ja toinen pienempi. Pari vieterikeinudelfiiniä, hiekkalaatikko, keinut ja eväspöytä. Lasten suosikkileikkipuisto.
Tänään aamu valkeni. Harmaana. Sateisena. Ja tuulisenakin, kuten myöhemmin totesimme. Ryhdistäydyimme ja pakkasimme eväiksi ruisleipiä, porkkanatikkuja, muutaman keksin ja mehua. Allekirjoittanut oli aiemmin optimistisesti ajatellut kuinka kivoja kuvia tänään saisinkaan: valoa, riemua, perhosia, kärpäsiä kenties ensimmäiset leskenlehdet. No ehkä seuraavalla kerralla.
Kaksi tuntia värjöttelimme tuulessa, vesisateessa ja välillä raekuurossa. Itse toimin pahana meren Ahtina, joka jahtasi kalastajia laivassaan ja puhuen riimeillä:
"En enää palaa,
jos saan lisää hyvää kalaa.
Olen meren Ahti
ja minulla on kutituksen mahti!
Näin, kun liikautan limaista evää,
päällenne leviää kutittavaa levää.
Palaan luoksenne säällä kuin säällä,
pitäkää turvalaitteenne päällä..."
Leikittyämme ja eväät syötyämme tulimme takaisin kotiin. Viisivuotiaan ensimmäinen apupyörätön reissu sujui hienosti. Ei törmäyksiä tai kaatumisia. Ei edes kiukkuja.
Kotona sain taas kokea jälkeisten mahdin. Yli vuoden nukkumattomat yöt kostautuvat aina silloin tällöin. Aloin valmistamaan ainoaa einesruokaa, jota syömme. Hernekeittoa. Ensimmäisen purkin ollessa jo kattilassa, katselin kymmenenkuisen hommia ja avasin toisen purkin kattilaan ensimmäisen seuraksi. Harmi, ettei toinen purkki ollutkaan enää hernekeittoa. Vaan persikanpuolikkaita. Tehokkuutta loppuun asti vietynä ei suunniteltuna: pää- ja jälkiruoka samalla lautasella. Okei. Emme syöneet keitosta. Sokerilientä ei saanut siivilöityä hernekeiton joukosta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti