Miehellä on tuo optimistin jolla. Itselläni on tuo jälkimmäinen. Pessimistin polla. Koskaan en ole pettynyt pahasti, koska koskaan en ole uskonut onnistuvani. Viime aikoina pollan oireet ovat olleet taas voimakkaina. On monia asioita ilmassa, jotka voivat mennä puihin. No tipunpahan sitten alimmalta oksalta. *Tsirp tsirp*
Pessimistin puussa oksat ylettyvät turvalliselta korkeudelta taivaisiin. Alimmat oksat voivat koskea esimerkiksi kakun onnistumista, siman käymistä, korvatulehduksen saamista jälkitautina ym. Keskitason oksat päivähoitopaikan saamista haluamastamme päiväkodista tai auton katsastuksen läpimenoa. Ylimmät oksat koskevat sitten yleistä terveyttä, lasten onnellista elämää, työtilanteita tai vaikka sitä asunnon hankitaa:
Nyt meillä on laina puhuttuna. Sellainen laina kuin halusimme. Sen pystyy maksamaan pois, jos toinen jäisi pois työelämästä syystä tai toisesta. Hetken aikaa selviäisimme siitä, vaikka molemmat joutuisivat syystä tai toisesta pois työstään. Pessimisti on varma, että näin voi todella käydä. Nyt meillä on sellainen laina, jollaista en uskonut saavamme. Pessimisti pysyi oksallaan. Optimisti on kellunut jollassaan koko ajan.
Meillä on myös asunto-osake katsottuna. Eihän me sitä voida saada. Joku haluaa kuitenkin tehdä juuri ennen meitä kaupat pyyntihinnalla. Tai tarjoaa meitä enemmän. Asunnossa on kuitenkin jotain vikaa, mikä ei ilmene näkemällä, kuntokartoituksesta tai isännöitsijältä saati alueen kaavoituksesta. Pessimisti huojuu oksallaan, kun optimisti seilaa jollassaan. Ihan erilaiset ajatukset optimistisessa pollassaan. Optimisti on piirtänyt remonttisuunnitelman, laskenut remonttikulut ja tehnyt remonttiaikataulun. Molemmat olemme viimeisen viikon nähneet unia pelkästään tuosta asunnosta. Pessimistiä pelottaa, optimistia onnistaa.
Tänään kun äitini tulee meille kylään, aloin miettimään tätäkin asiaa. Olen varma, ettei pessimistiys ole geeneissä. Se on kasvatuksessa. Tietynlainen pelko, että elämä potkii useammin kuin halaa. Miehen vanhemmat ovat onnistuneet siirtämään lapsellensa asenteen elämän varmuudesta. Mies on kuitenkin realisti. Optimistisesti elämään suhtautuva realisti. Minä olen puolestani kasvanut sen epävarmuuteen. Epäreilua. Olen elämään pessimistisesti suhtautuva realisti.
Eipä ole vaikea arvata kumman malleista haluaisin kasvatuksen mukana siirtyvän lapsilleni. Harmi vain, että se olen minä, kuka vietän yksinäni 80 prosenttia päivästä lasten kanssa.
Sivuraide: Olen tehnyt simaa viitisentoista vuotta. Pessimistin simaa. Tänä vuonna onnistuin ensimmäisen kerran. Epäonnistumaan meinaa. Taisin laittaa hiivan liian lämpimään liemeen, kun sima ei ole alkanut käymään ollenkaan. Vähän kuin joisi hiilihapotonta kokista. No kerrankos sitä...Tämän jälkeen pessimisti ei uskalla enää tehdä simaa. Katsotaan mitä käy munkeille. Paistirasva syttyy varmaan palamaan. No kerrankos sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti