Onneksi on Hullut Päivät! Ei siksi, että tuli tehtyä hankintoja normaalia edullisimmilla hinnoilla. Koska näin on. Vertailen aina tuotteiden hintoja, enkä sorru hulluuksiin Hulluilla Hinnoilla. Huimia hankintoja: lapsille sukkia, sukkahousuja, muutama kesätunika, pipo, Lacosten deodorantti, synttärilahja jemmaan toivottavasti muistan ja löydän sen oikeana ajankohtana, molemmille aikuisille farkut ja "välikausitakit", mausteita sekä kaksi tuttia. Ennen kaikkea saimme kylkiäisenä kahdeksi kuukaudeksi roskapusseja. Me käytämme ruokakauppareissuilla kangaskasseja.
Mutta ei se onni ostoksista syntynyt. Onni syntyi siitä, että ilman Hulluilla Päivillä käytyjä vierailuja, olisi monta tuttavaa jäänyt tapaamatta. Kolmen päivän aikana näin enemmän tuttuja ja kavereita kuin koko alkuvuonna yhteensä. Vaihdettiin kuulumiset ja kevään toivotukset. Hymyiltiin. Olipa hyvä nähdä. Vaikka vain vähäisesti ja ohimennen. Ostoksista ei puhuttu sanakaan.
Olen ollut huono ystävä koko alkuvuoden. Laskeskelin juuri, että olen nähnyt omia ystäviäni ja kavereita yhteensä vain yhdeksän kertaa vuoden vaihteen jälkeen. Ei ole ehtinyt. Jäähalli syö viisi iltaa/ päivää viikossa. Joskus on vain hyvä olla rauhassa. Kotona. Omalla porukalla. Talven pimeät illat söivät jaksamista. Samoin miltei vuoden valvotut yöt. Olen jaksanut mahdollistaa sen, että lapset näkevät ystäviään. Omille ei ole jäänyt jaksamista. Joskus on vain hyvä olla rauhassa. Äidinkin. Ketään ystävistäni en ole käännyttänyt tapaamiselta. Itse olen ollut vain äärimmäisen laiska tarttumaan puhelimeen. Kutsumaan kylään. Näkemään kasvotusten. Mutta he ymmärtävät. Joskus elämä vie niin. Heitäkin. Onneksi tulee kesä ja valoisat illat. Luistelut loppuvat. Sitten jaksaa, ehtii ja viitsii. Tulla ulos kotikuorestaan.
Perustan kesän lähestyvän tulon neljään seikkaan:
- Ikkunoiden välissä nukkunut kärpänen heräsi talvihorroksestaan ja hivuttautui jostain rakosesta sisälle.
- Lokit ovat alkaneet etsimään kirkuen pesäpaikkoja jokirannan kerrostalojen katoilta.
- Joen jäät lähtivät liikenteeseen keskiviikkona.
- Ulkona paistoi tänään aurinko ja oli lämmintä, vaikka pohjoisesta tuuli.
(5. Kadun varret ovat täynnä koiran kakkoja.)
Sivuraide: Lähdimme tänään perheemme supistetulla yksiköllä Hulluille Päiville. Minä, mies ja kymmenenkuinen. Sieltä pelastauduttuamme lähdimme tutustumaan Ikean keittiö- ja liukuovikaapistoihin. Mieskin vapaaehtoisesti. Ilman kiukkua tai tuskastelua ihmispaljoudessa. Sitä oli molemmissa kohteissamme. Ihmispaljoutta. Lapsethan voi pitää (eli lahjoa) tyytyväisinä kaupoilla vaikka jätskeillä ym. Miten mies "Ninnan nunnan" pysyy motivoituneena kaupoilla? Vastaus meidän osaltamme on: Mies osti johtolistaa tietokonepöydän taakse kiinnitettäväksi. Ja sai vielä käyttää rauhassa aikaa niiden asentamiseen ja johtojen rakastamiseen setvimiseen. Vaimokin kiittää, kun johdot katosivat lattioilta ja ulkoiset kovalevyt pääsivät myös sinne säilöön. Bonuksena kotimatkalla käytiin vielä autopesussa! Kyllä nyt kelpaa. Autonkin.
Ps. Tervetuloa Tuuletar!
Ps. Tervetuloa Tuuletar!
4 kommenttia:
Hih, ihania kuvia!
Hullut päivät jäi täällä käymättä. Vaikka Stocmanikin löytyy. Mulla alkaa vaan ahistamanaan niin hirveesti íhmispaljous että kartan sitä. Muutamana vuonna olen käynyt hulluilla päivillä kun on ollut jotain tuiki tarpeellista ostetavana. Mutta pariin vuoteen en ole nyt kyllä käytyä.
Mukavaa sunnuntai aamua!
Ei ne Hullut Päivät ole itsellenikään sellainen "pakko päästä" paikka. Ostokset olivat nyt sivuseikka. Mutta tänä keväänä oli ihana törmätä siellä moniin tuttuihin ja kavereihin, joita en ole saanut aikaiseksi nähdä moneen kuukauteen. Ilman, että olisin mennyt Hulluille Päiville, ei olisi tullut vaihdettua kuulumisia. Toivottavasti saan kohtaamisten innoittamana aikaiseksi pidettyä yhteyttä lähiaikoina.
Hyvää sunnuntaita sinullekin! Toivottavasti sielläkin paistaa aurinko.
Hullut päivät jäi minultakin näkemättä:( Olisin kyllä halunnut, mutta matka on niin pitkä.
Tuosta ystävä jutusta, sinullahan menee hyvin ;) Olen nähnyt yhden kerran ystäväni viime joulukuun jälkeen (jos synttäreitä ei lasketa). Remppa vie kaiken ajan :(
Toivottavsti me molemmat löydämme hieman lisäaikaa ystäville!!
Ihanaa kevään odotusta:)
Itseäni harmittaa tuon ystäväasian kanssa se, että kun olen kotona, aikaa riittäisi ystävillekin. Ihan eri tavalla kuin töissäkäynnin ohella. Toisaalta suurin osa ystävistäni on päivät töissä ja iltaisin monilla on nuo lasten harrastusvientirumbat. Olen ollut yövalvomisten takia vain jotenkin veto pois.
No toivottavasti kevät ja kesä pitkine valoisine iltoineen innoittaa ja antaa aikaa näkemisillekin. Kevään ja kesän valoisuuden tuomia mahdollisuuksia enemmän odotan kyllä, että tuo vauva oppisi viimein nukkumaan yönsä heräämättä viittä kertaa. Eikä pahitteeksi olisi, vaikka nukkuisi aamuisin ainakin kahdeksaan tuon nykyisen kuuden sijasta :D
Mutta toivossa on hyvää elää! Remontti-intoa (ja jaksamista) teille. Päivittäin melkein käyn seuraamassa hektistä elämäänne.
Reipasta kevättä!
Lähetä kommentti