Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen.

Johdanto:

1. Inhoan keväisin kadun reunat täynnä olevia koiran kakkoja. Lumisena talvena kadut olivat lumikasojen tieltä kapeampia. Se tarkoittaa sitä, että lumien sulaessa koiran kakkoja on keskellä katuakin. Erityisen ärsyyntynyt olen siitä, että kotipihamme leikkialue on täynnä koiran kakkoja. Talvella leikkiauletta aurattiin ja se oli helppo kohde koiran ulkoiluttajille. Pienten keskustakoirien ei tarvinnut kömpiä kinoksissa. Nyt lumien sulaessa pois keinujen edusta, hiekkalaatikko ja liukumäen edusta lilluvat koiran kakoista. Kiitos.

2. Keittiön tuolimme ovat lapsiperheen unelmat NOT!. Meillä on Jacobsenin mustat muurahaiset. Täynnä sormen jälkiä ynnä muita ihania ruokailun jälkiä. Jos haluaisi tuolien näyttävän samoilta kuin sisustuslehdissä, pitäisi ne pyyhkiä jokaisen ruokailutilanteen jälkeen. Käytännössä pyyhin ne siivouksien yhteydessä. Ja ennen vieraiden tuloa.

Sunnuntaina olimme leikkimässä kotipihalla. Omien ja parin lisälapsen kanssa. Sanoin lapsille, että hän kuka astuu koiran kakkaan, tarjoaa kaikille muille jätskit. "Ihan oikeastiko?" Sainpa lapset varomaan koiran kakkoja. Eilen olimme omien lasten kanssa puroja tekemässä. Kengän pohjaan tuli ensimmäinen osuma. Minulle. Siinäpä sitten kihnutin koon 41 urapohjaista saapastani. Vesilätäköihin. Soraan. Vesilätäköihin. Lumikinokseen. Vesilätäköihin. Puhdistui. "Äiti! Tarjoatko sä nyt meille jätskit?" Sanansa mittainen nainen. Tarjosin.

Tänään siivosin. Pyyhin muurahaistuolit. Kuivasin talouspaperille  rannut pois. Vieraita tulossa. Ennen päivällistä sanoin tytöille, että syövät siististi. "Olen juuri äsken puunannut tuolit ja vieraita on tulossa." Kermaviilikastike luiskahti kädestä. Minun kädestäni. Pöydälle. Tuolille. Lattialle. Oli pakko nauraa. Tytötkin nauroivat. 

                        "Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen."